Suurin piirtein näin kaikki alkoi eilen...
Eilen pari poikaa kysyivät minulta ja ystävältäni mitä harrastamme. Siitä alkoikin melkoinen väittely ratsastuksesta ja hevosista. Aika monta kertaa kuulin vierestäni lausahduksia, kuten "Ei ratsastus oo urheiluu", "te vaa istutte siel seläs, kuka vaan vos tehdä niin!", "eka te muka urheilette niitte hevosten kans ja sit viette ne teidän kaakit sinne makkaratehtaalle ja syötte ne!", "hevonen on pelkkä hevonen, miksi muka sille pitäisi antaa koko elämänsä ja käyttää siihen 10 tuhansia euroja vuodessa?".
Tästä kaikesta keskustelusta jäi aika kurja olo. Kaverit haukkuvat lajin lyttyyn, vaikka eivät ole edes olleet hevosen selässä! Kaverini yritti väitellä jonkin verran, samalla kun itse pysyin aivan hiljaa.. Lopuksi vain sanoin hiljaa "ette ymmärrä mitä tarkoittaa hypätä itseään korkeimpia esteitä, tuntea talvisin lämpimän hevosen allaan, tanssia jättiläisen ja hyvin vahvan eläimen kanssa, tai ylipäätään rakastaa jotakin niin kovin, kuin me, ratsastajat rakastamme hevosiamme. Riskeeraamme elämämme vain, jotta voisimme tuntea hevosen luonamme " vastauksena tuohon oli pelkkä nauru..
Tästä kaikesta keskustelusta jäi aika kurja olo. Kaverit haukkuvat lajin lyttyyn, vaikka eivät ole edes olleet hevosen selässä! Kaverini yritti väitellä jonkin verran, samalla kun itse pysyin aivan hiljaa.. Lopuksi vain sanoin hiljaa "ette ymmärrä mitä tarkoittaa hypätä itseään korkeimpia esteitä, tuntea talvisin lämpimän hevosen allaan, tanssia jättiläisen ja hyvin vahvan eläimen kanssa, tai ylipäätään rakastaa jotakin niin kovin, kuin me, ratsastajat rakastamme hevosiamme. Riskeeraamme elämämme vain, jotta voisimme tuntea hevosen luonamme " vastauksena tuohon oli pelkkä nauru..
Jossain vaiheessa joku sanoi, että "no miksi olette sitten niin hulluja ja riskeeraatte elämänne vain jonkun hevosen takia, vain jonkun kaakin takia".. Tässä on heille vastaus;
Pieni purkaantuminen tällä kertaa, mutta ensikerralla luvassa enemmän kuulumisia.
~Darja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti