Ystävät...

 Moiiih!

 En päässytkään tänään naapuritallille kyläilemaan, sillä tallin omistajan suunnitelmat muuttuivat, mutta sen sijan olen lojunut kotona ja pohtinut vähän asioita. Tänään siis luvassa tällainen itsepohdiskelupostaus, joka saattaa venyä aika pitkäksi..

 En ollut aamusta saakka millään maailman parhaalla tuulella, sillä olin hyvin väsynyt ja surullinen, enkä itsekkään oikein tiennyt syytä siihen. Päätin lähteä koirien kanssa jollekkin pitkälle lenkille, ottamatta mitään elktroniikkaa mukaan, jotta saisin vain rauhaa kaikesta ja kaikista. En vain ymmärtynyt miksi minua harmitti nin kovin ja ajattelin että pitkä lenkki piristää varmasti! Olin aivan oikeassa, sillä kun tulin takaisin kotiin, olin jo paljon pirteämmällä tuulella.  Hetken päästä fiilis katosi taas täysin ja tuntui siltä, että missään ei ollut järkeä. Ja kaikesta oudointa oli juuri se, että mitään ei edes ollut tapahtunut! Ajattelin vain itsekseni, että ehkä olen nukkunut liian vähän viimeaikoina, mikä on oikeasti aika totta. Illat ovat venyneet pitkään, välillä jopa liian pitkään ja olen herännyt aina puoli 11 aikaan lenkittämään koiria (paitsi viikonloppuisin olen nukkutut kaheenkin..)
 Yritin kaikin voimin piristää itseäni, mutta aivan turhaan, sillä mikään ei oikein auttanut. Jäinkin sitten pohtimaan elämääni ja itseäni. Mietin kuka oikeasti olen? Millainen olen? Mitä osaan ja mitä en? jne... Kävin itsessäni läpi lähes kaiken mahdollisen ja päädyin ajattelamaan miten ihmiset oikeasti jaksavat minua ja juttujani, tai ehkä he eivät edes jaksakkaan? Tulin vain entistä pahemmalle tuulelle, kun ajattelin tätä aihetta syvemmin, mutta sitten muistin ne muutamat ihmiset.. Ne joille voin aina puhua, joihin voin luottaa ja joita rakastan yli kaiken.. Heille voin luottaa kaikki salaisuuteni, jopa ne joita en ikimaailmassa sanoisi minun vanhemmilleni.. He ovat aina siellä, kun tarvitsen heita ja yritän aina olla tukena, kun he tarvistevat minua. He ovat niitä keiden kanssa voin olla todella oma itseni! Minun ei tarvitse pelätä heidän seurassa, vaikka teidän että meillä menee välillä hermot toistemme hulluuteen, mutta hetken kuluttua nauramme jo yhdessä, eikä riidat kestä kuin pari minuuttia. Olen varma, että ne pari ihmistä tunnistavat itsensä tästä sanomattakin, mutta päätin nyt valaista kaikille muillekkin, keitä tarkoitan.

 Monet varmasti jo arvasivatkin, että yksi henkiö on paras ystäväni Minna. Hän on aina tukena. Hän osaa aina lohduttaa ja piristää minua. Hän on minulle kuin sisko ja luotan häneen täysin! Meidän ystävyyssuhde on ollut pitkä ja mutkia on ollut matkassa ja paljon.  Yhdessä vaiheessa emme puhuneet toisillemme lähes yhtään melkein vuoteen, mutta sitten, pikkuhlijaa ystävyyssuhde alkoi tulla yhä vahvemmaksi. Viimeisen puolen vuoden aikana meistä on tullut uskomattoman hyviä ystäviä! Olemme viettäneet paljon aikaa toistemme kanssa, sekoilleet ja olleet täys-idiootteja. Jotkut ystävämme (ja myös me itsekkin..) ovat epäilleet meilenterveyttämme moneen otteeseen, mutta meitä ei kiinnosta! Toistemme seurassa voimme olla aina itsemme ja voimme kertoa toisillemme mitä vain!

♥

 Toinen henkilö on Ramona. Tallin omistajasta ja ratsaskusen opettajasta on vähitellen tullut minulle oikeasti tärkeä ystävä. Hänelle voin kertoa ihan mitä vain ja luotan häneen täysin! Olen onnellinen, että silloin joskus vuonna 2009 tulin hänen luokseen täysin kokemattomana pikkutyttönä ja aloin ratsastamaan siellä. Nyt olen tässä pisteessä. Rakastan olla hänen luonaan ja muutenkin viettää aikaa hänen seurassa, sillä meillä on aina hauskaa! Ja kyllä, vaikka ikäeroa on noin 15v hän on silti minulle hyvin tärkeä ystävä. Mikä ettei?!  Olen hyvin harmissani, että hän on nyt muuttamassa ruotsiin, sillä hänen luonnaan on minun toinen kotini.. En millään tahtoisi luopua siitä paikasta tai Ramonan seurasta, mutta näin on parempi kaikille... Toivon tosiaan, että hän pystyy aloittamaan uuden elämän ruotsissa ja, että hänellä sujuu kaikki suunnitelmien mukaan, mutta toisaalta en vain millään haluaisi, että hän muuttaa... Olen viettänyt elämäni parhaat hetket hänen luonnaan ja olen siitä erittäin kiitollinen! En tule ikinä unohtamaan niitä! :')

Ekoja kuukausia, kun olin aloittanut Ramonalla ♥

2010 tammikuu :) R & J 

♥

Näin meillä mennään valmennuksiin!!

♥

Mina & Ramonan tyttö, 2011 ♥

Me tiputaan ja tyyppi vaan nauraa!! :D 2011

kevät 2012 ♥

♥

Kesä '12 ♥

Niiskuuuuu ♥

Kepsu ♥

Jumbo ♥

♥

2012 talvi :)

 Kevät 2013 ♥

Laivallaaaa :D Tätä reissua en unohda IKINÄ! ♥

perus :D

Parhaat :)

  Haluaisin vain kiittää näitä kahta henkilöä, että he ovat minun elämässäni. Lisäksi haluan sanoa kiitokset myös muutamalle muulle ystävälle joiden kanssa veitän paljon aikaa. Olette niitä, jotka teette elämästäni kivaa!! ♥ Uskon, että nämä muutamat muut henkilöt tunnistavat itsensä tästä! Nyt menen lenkittämään koiria ja nukkumaan. Tarvitsen ihan todella unta! Nämä 5 päivää joiden aikana olen nukkunut joka päivä noin 6h - ovat jättäneet selvän jäljen jälkeensä! :D

~Darja