Huppuratsastajako? [mielipidepostaus]

 Päätin tänään toteuttaa tämän meilipidepostauksen jota lupaisin jo aikoja sitten kirjoitella. En kyllä ole taaskaan millään bloggailu tuulella, mutta saa nähdä mitä saan aikaiseksi!:)
___

 Hevospiireissä varsinkin ns. pikkutyttöjen keskuudessa kuullaan aika usein sanottavan se yksi lause; "musta tulee isona huippuratsastaja"! Monet ihmiset eivät kuitenkaan jää miettimään mitä "huippuratsastaja"- käsitteenä tarkoittaa ja kuinka paljoa se vaatii ihmiseltä...

 Usein luullaan, että huippuratsastaja on se joka saa hevosen juoksemaan kaula kaarella käyttäen kankikuolaimia ja 25mm kannuksia tai hyppää 150cm esteitä saaden hevosen esteiden yli karjumalla sille ja jos tulee yksikin kielto niin hevosta hakataan raipalla ja pohkeella. Moni ei kuitenkaan taida ottaa huomioon sitä, että millä keinoin se "huippuratsastaja" saa hevosestaan irti ne kaikki liikeet. Varsinkin estepuolella yleensä ihaillaan kuinka hienoja hevosia radalla on, kun ne hyppää 150cm "huoletta". Siinä samassa unohdetaan kuitenkin se, että kuinka siististi rata on ratsastettu. Unohdetaan katsoa hevosen ilmeestä, että nauttiiko se työstään vai hyppääkö se vain ratsastajan pakottaessa sitä eikä nauti siitä mitä tekee?

 Jo verryttelyalueella huomaa kuka kilpailun ratsastajista on "huippuratsastaja". Kun katsoo eri ratsastajia voi helposti eroittaa heidän verryttelytavastaan miten he suhtautuvat hevosiinsa kilpailujen ulkopuolella. Monet ratsastajat aloittavat jo verryttelyssä pakoittamaan hevosiaan ja ratsastavat niitä paketissa antamatta raukkojen edes kävellä rauhassa eteen-alas muodossa tai venytellä kaulaansa..
Toiset taas ratsasavat paineetta, aivan rauhassa antaen hevoselle aikaa lämmetä. Tottakai eri hevosia muutenkin ratsastetaan eri tavoin, mutta kyllä siinä huomaa sen rajan kun mennään vaan  kolme luokkaa putkeen sen 1. sijan perään miettimättä hevosen väsymystä tai hyvinvointia ylipäätään. Toivottavasti siis ymmärrätte mitä ajan takaa.

Shw , 135cm luokan verryttelualue 2013

 Nykyään moten pikkutytöt luulevat olevansa luonnonihmeitä, huippiksia, saadessaan raipan tai kannukset koulutunnille. Mutta taas unohtuu se mihin takoitukseen niitä kannuksia ja raippaa tarvitaan. Raippaa käytetään tehoistamaan apuja eikä siihen, että 1kk ratsastanut pikkutyttö hakkaa sillä tuntsari-poniaan, kun ei saa sitä nostamaan laukkaa koska ei osaa antaa selkeitä apuja ja poni ei vain yksinkertaisesti ymmärrä mitä sen täytyy tehdä.   Kamalan moni tuntuu käyttävän raippaa juuri koska ei saa hevostaan liikkumaan muuten, eikä edes yritä kehittää itseään ja yrittää saada hevosta avuille ilman raippaa.. Valitettavan usein nähdään myös sellaista jatkuvaa hakkaamista joka ei tosisiassa johda muuhun, kun hevosen pilaamiseen.  Tarkoitan tässä lähinnä sitä, kun hevosta hakataan jatkuvasti raipalla aivan eri tahtiin pohkeen kanssa ja pahimmassa tapauksessa vielä revitään ohjasta samalla, kun yleisraippa ei yllä takalapaan eikä älytä ottaa ohjia yhteen käteen ja toisella kädellä näpäyttää hevosta kerran, selkeästi pohje -ja/tai ääniavun yhteydessä, myöntäen heti jatkamatta sitä älytöntä potkimista ja hakkaamista.. Myös hevosen kieltäessä estelle mielestäni on ihan OK näpäyttää kerran etulapaan, mutta kun aletaan hakkaamaan hevosta niin, että se yrittää mennä pakoon kipua hyppimällä pystyyn on jo hiukan liikaa.. Onneksi esteratsastuskilpailuissa tälläisestä ratsastajan käytöksestä rangaistaan.

 Kannuksia ei ratsastuskouluissä nykyään hirveän herkästi jalkaan laiteta (onneksi..), mutta taas monet "kotioppiset" ratsastajat tai juuri ensihevosen hankkineet likat luulevat olevansa niin cooleja kannukset jalassa ja hakkaavat niillä hevostaan aivan syyttä, pilaten hevosen herkkyyden ja kunnioituksen pohjetta kohtaan..
Kannuksetkin ovat ratsastajan apuja tehostavia apuvälineitä, joilla pyritään saada hevoselta nopeampaa reaktiota pohjeapuihin. Vaikka ne kanunkset olisivatkin jalassa niin se ei tarkoita sitä, että niitä on käytettävä koko aikaa. Hevosta ei ratsasteta kantapäällä (jonka kohdalla kannukset ovat), vaan pohkeella ja kannusta käytetään, kun hevonen jää liian hitaaksi/ tahmeaksi pohkeelle. Sillä autetaan herättämään hevonen ja saamaan sitä liikkumaan kevyemmillä avuilla, eikä hakata sitä jokaisella askeleella.

 Valitettavan usein näkee myös aivan liian kovia kuolaimia, joilla kiskotaan hevosia eri suuntiin ja revitään suusta. Oletko itse jäänyt koskaan miettimään milta tuntuisi pitää suussaan (yleensä)rautaista "palikkaa" josta vielä kiskottaisiin ja väännettäisiin? Jos et niin mieti ja tämän jälkeen mieti vielä uudelleen ohjien käyttöäsi sekä kuolainvalintaasi.
 Useinmmat hevoset pärjäisivät ihan yhtä hyvin kolmipaloilla tai nivelillä, mutta niille ängetään silti pelhameja, gägejä tai kimblewickejä, vaikka niillä ei toisiasiassa olisi mitään virkaa kyseisellä hevosella. Käytetäänkö niitä tosiaan vain ollakseen hienon ja kokeneen ratsukon näköisiä?! Ok, olympiat voin vielä tajuta, sillä niissä on yleensä se tavallinen nivelkuolan, mutta miksi änkeä hevosen suuhun muutenkin epäluonnollisen heille -tavallisen kuolaimen lisäksi jotain 2 kertaa suurempaa ja painavampaa, sekä epämukavempaa jos pärjäisi ihan yhtälailla tavallisilla nivelillä?

 Lähes kaikki näkemäni hevoset ovavt toimineet aivan yhtä hyvin kuolaimittomilla suitsilla, kuin kuolaimellisilla, vaikka tottakai kuolaimettomilla on vaikeampaa ratsastaa hevosta avuille taikka taivuttaa sitä, mutta tässähän vaiheessa sitä just huomaa osaako ratsastaa, kun alla ei ole satulaa, jaloissa ei ole kannuksia, kädessä ei ole raippaa eikä hevosella ole kuoltainta. Tässä vaiheessa jäät hevosen kanssa kahden. Vain sinä ja sinua kymmeniä kertoja suurempi eläin. Tässä vaiheessa ei auta mikään muu, kuin hevosmiestaito. Tässä vaiheessä huomaat osaatko tosiaan ratsastaa.. Oletko sittenkin se huippuratsastaja niinkuin olet kuvitellut?

 Yritän siis ajaa tässä takaa sitä, että "huippuratsastaja" ei tarkoita ihmistä joka osaa kaikki maailman koululiikkeet tai pystyy suorittamaan 150cm radan.. Se ei tarkoita sitä että osaat ratsastaa, kun sun hevosesi päällä on kaikkia maailman apuohjia, gramaaneja, kankisuitsia jnee...

 Huippuratsastaja on se, joka löytää hevoseen kontaktin ilman mitään ylimääräisiä apuvälineitä. Se joka saa hevosen kuuntelemaan ja liikkumaan mielellään kevyeillä avuilla. Huippuratsastaja on se joka osaa lukea hevosta! Ja jotta tämän taidon oppii, on tosiaan rakastettava sitä mitä tekee..

____________________
Tämän tekstin ei ole tarkoitus loukata ketään! En myöskään itse väitä olevani lähelläkään tuota huippuratsastajuutta ja mulla on vielä paljon opittivaa saavuttaakseni tuon kyseisen pisteen..
Tämä on vain mielipiteeni jonka halusin jakaa täällä enkä tämän tekstin takia haluaisi saada vihaa niskaani..
Kuvat eivät ole esimerkkeinä! Ajattelin vain lisätä niitäkin tähän postaukseen, jotta olisi välillä jotain silmäruokaakin asiatekstin välissä! :)
Kiitos!:)
____________________

   Huhhuh, tässä tämä nyt oli! Kommentteja kehiin, sillä kirjoitin tämän vaivalla!:)

 ~Darja