Piristystä...

 Moikka!

Olen yrittänyt eilisillasta saakka piristää itseäni tavalla tai toisella ja olen onnistunut aika hyvin. Ystäväni ovat kannustaneet minua ja jokaikisen henkilön pointtina oli se, että tulemme varmasti vielä näkemään Ramonan kanssa ja maailma ei tähän kaadu ja on jatkettava eteenpäin. Vain muistot jäävät ja niitä on ihanaa muistella sitten vanhempana. Eilen treenailin koirien kanssa ja kuuntelin musiikkia ja se piristi minua aika hyvin.
 Olen yrittänyt nyt pitää mieleni erossa kaikkeen mikä liittyy Ramonaan ja hänen hevosiin, mutta se on aika mahdotonta, kun jokapaikassa on kuvia ja jokaikinen asia,- jopa euron juusto-hampurilainen muistuttaa minua siitä. :D Olen kuitenkin rauhoittunut ja hyväksynyt hänen muuton jo aika hyvin, joten eiköhän se elämä tästä jatku vaikka harmittaakin kovin..

 Eilen treenailessani Taraa, lähes kaikki meni pieleen. Se ei halunnut liikkua ja vain veti vastaan, kun yritin saada sitä liikkeelle. Ainoa juttu mikä kerrankin onnistui oli odota käsky.. Olin aika pettynyt, sillä yleensä Tara liikkuu aika hyvin vaikka olisikin laiskalla päällä, mutta nyt se oli aivan kamala! Lopuksi kauheiden neuvotteluiden päätteeksi sain sen kuitenkin juoksemaan yhden kierroksen kiltisti, minkä jälkeen vein Taran heti sisälle ja otin Onin ulos.

Pahimmillaankin Tara liikkuu yleensä näin. Eli takajalat eivät liiku aktiivisesti koiran alla ja liike on ns. sulkeutunutta. Koira on mun jalan takana eikä sen kohdalla.

 Oni taas oli normaalin itsensä täydellinen vastakohta! Se ravasi innokkaasti ja toteutti kaikki käskyt moiteettomasti. Hetken olinkin jo ehtinyt ajatella, että ne koirat olivat vaihtaneet luonteita yms. keskenään, kunnes Oni teki perus kepposensa. Se vain istahti alas ja katsoi minua söpöillä silmillään, että "mamma, onko pakko". :D Tässä vaiheessa päätin lopettaa JH treenit vaan aloin treenailemaan jotain TOKO juttuja. Harjoiteltiin luoksetuloja ja käveltiin kaiken näköisiä kiekuroita pysähdyksien ja kyyhdytyksien kera. Oni oli aivan unelma! :) Se oli niin innoissaan ja treenasi aivan mahtavasti! Ylepeä olen! :)

Perus Oni.. Energiaa riittää, muttei halua mennä sinne minne pyydetään ja tekee vain omiaan..

Yleensä jos haluan kääntää Onin JH treeneissä, joudun työntämään koiran lapaa päin toisella jalallani aika kovin, sillä Oni haluaa mennä vain suoraan.. :P

 Tänään treenailin hetken Taran kanssa, mutta se ole taas kerran aivan toivoton. Ei liikkunut, ei kääntynyt, ei mitään.. Sillä on varmaankin joku murrosikä päällä, kun pistää kaikkeen vastaan.. Lenkillä se kyllä vetää ja hyppii ja juoksee, kuin hullu, muttei treeneissä.. Neidillähän on ollut lomaakin treenailusta niin eihän se voi olla kyllästynytkään?

Tara parhaimillaan.. ♥

 Otin muuten tänää itseäni niskasta kiinni ja keräsin vähän päälle litran vadelmia, jotka pakastimme äidin kanssa talvea varten.. Ainakin on sitten mistä tehdä piirakkaa talvella! :)

  Olen istunut koko päivän koneen ääressä tylsistyneenä ja toivonut löytäväni vuokra/liikutushevosen.. Yksi vaihtoehto olisi ja toivottavasti saisimme tämän toiimaan, sillä kyseessä olisi minulle täydellinen kaveri... :3 En sen enempää halua vielä paljastaa sillä mikään ei ole vielä varmaa, mutta pidetään nyt peukkuja!

Päätin aamulla kuunnella pitkästä aikaa Ed Sheeranin kappaleita ja en vaan voi käsittää kuinka ihanat lyriikat hänen biisessään on..! Ed kirjoittaa siis lauluja omasta elämästään ja olen ihan hulluna hänen biiseihin! Edin biisejen lisäksi rakastuin Isac Elliotin Paper Plane bisiin.. Ja ei, en ole muuten mikään Isac fani, mutta Paper plane ja A.N.G.E.L ovat ihania. Onhan Isacilla muutenkin joitain hyviä lauluja, mutta nämä kaksi ovat ehdottomia suosikkejani!

Olen myös laulanut joitan Little Mixin kappaleita siinä toivossa, että oppisin niitten sanat ja kas ja kumma, kun olen taas oppinut muutaman uuden biisin, jeij.. :3

 Nyt menen syömään hunajamelonia ja sitten lenkittämään koiria! Kirjoittelen huomenna lisää ja luvassa on myös uusi erikoispostaus.....

 ~ Darja