OMU Comenius - Unkari 9.11.13-14.11.13

Kotona ollaan taas, mutta ehkä hiukan haikeissa tunnelmissa kuitenkin. Juu, kyllä kaikki on hyvin, mutta uusia ystäviä on kamala ikävä ja muutenkin tuntuu siltä, että tämä viikko meni aivan liian nopeasti ohi! Jokatapauksessa, hyvästelyn kyyneleet ovat nyt itketty ja kaikki on suurinpiirtein hyvin, kun jaksaa ajatella, että muistot elävät ikuisesti ja ehkä me vielä joskus tapaamme.

 Lauantaina olikin aikainen 5 aamun herätys. Rättiväsyneenä ja jännittyneenä laitoin itseni valmiiksi, sillä aikaa, kun isäni ajoi auton ovelle ja heitti kaikki matkatavarani autoon. Kello 6:15 nappasimme Saran kyytiin ja matka jatkui kohti Karjaan huoltoasemaa miltä nappasimme veilä Areten ja sitten vain suoraan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.

 Kun kello löi 7:30 astuimme sisään lentokentän Finnairin terminaaliin ja vanhempani saattoivat meidät opettajiemme käsiin. Nopeat hyvästit vanhemmille ja hipinhopin chek innin ja baggage dropin kautta turvatarkastukseen ja sitten syömään.  Odoteltuamme noin 1,5h lentokentällä lentomme kuulutettiin ja pääsimme vihdoinkin koneeseen, joka nousi ilmaan kello 9:30. Siitä alkoikin meidän Budapestin matka..

 Ensimmäisenä päivänä emme tehneet paljoa. Saavuttuamme Budapestiin lentokentän taxi cab ajoi meidät opettajiemme hotellille johon jätimme kaikki tavaramme ja lähdimme syömään unkarilaiseen ravintolaan.  Ruoan jälkeen kiertelimme kävely/kauppakaulla olevia kauppoja ja vaeltelimme ympäri kaupunkia.

 5 aikaan illalla meidät haettiin perheisiin.. Onnekseni perheeni, johon pääsin osoittautui hyvin mukavaksi ja ystävälliseksi, joten iltani alkoi erittäin hyvin. Mutta sitte tapahtuikin, jotain mitä kukaan ei olisi odottanut tapahuvan. Areten perheessa oli joitan ongelmia ja vanhemmat eivät puhuneet Englantia, joten Aretea pelotti olla tummassa, kylmässä ja kaikinpuolin sekavassa talossa ymmärtämättä sanaakaan mitä sielä puhutaan ja hän sitten soitti opettajallemme, joka puolestaan soitti minulle ja saimme sovittua, että me haemme Areten meidän perheeseemme.

mun ja Areten huone :D

siisteys + ;D

 Sunnuntainakaan ei ollut mitään kovinkaan hauskaa ohjelmaa. Lähdimme aamusta kouluun ja sieltä sitten bussilla hotellille, josta haimme muiden maiden oppilaat, sekä opettajat minkä jälkeen matka jatkui "village of Szentendre"- ulkoilma museo kylään, jossa vietimme kaiken ajan kello kymmenestä, kuuteen iltaan. Voitte uskoa, että väsytti! Kaikenlisäksi meidät jaettiin ryhmiin, joissa teimme sitten koko viikon projektitöitä. Minun ryhmässäni sattui olemaan 13v poika sijaisperheestäni, minun ikäinen Latvialainen poika, sekä kaksi turkkilaista 10-12v tyttöä ja myöhemmin ryhmäämme tuli vielä yksi Unkarilainen poika. Sunnuntai oli siis pelkkä museopäivä ja illalla olikin vain illallinen koululla ja sitten pääsimme jo kotiin.

Team Finlandin kenkiä :D 

Team Finland ja 1/4 Team Latviasta :)

 Maanantaina alkoivat kaikki hommat ja projektit ja tässä vaiheessa alkoivat myös ongelmat, kun tajusimme, että meidän ryhmästä kumpikaan turkkilainen ei ymmärtänyt eikä puhunut englantia. Sama ongelma oli toisen, minun sijaisperheeni - Unkarilaisen pojan kanssa.. Minun ryhmäni aiheena olivat kansallispuvut. Jokaisen oli siis kerrottava oman maansa puvusta ja sitten niitä oli vertailtava.
 Myöhemmin maanantaina meille näytettiin joku kuuluista, Unkarilainen oopperra, josta en kylläkään tajunnut sanaakaan, sillä se oli Unkariksi..  Oopperan jälkeen kävimme syömässä, sitten taas jatkettiin projektejamme, minkä jälkeen meillä oli jokin askartelukerho homma, jossa emme kylläkään tehneet paljoa muuta, kun väritettiin pari kuvaa.. :D  Saimme Latvialaisilta pojilta kuitenkin lahjaksi heidän tekemät rannekorut, joita emme itse jaksaneet mennä tekemään.

 Tiistaina viimestelimme projektitöitämme ja saimmekin aikaan ihan hyvän lopputuloksen. Sitten olikin muotiesitys Unkarin traditioiden käytöstä nykymuodissa. Onneksi tämä esitys sentään oli elektronisessa muodossa, sillä en olisi millään jaksanut katsoa mitään aitoa muotiesitystä huonosti nukutun yön jälkeen.
 Iltapäivällä meillä olikin kansallistanssien tanssimista ja opettamista muille ja mikä ihmeellisintä, tämä olikin ehkä yksi niistä reissun kohokohdista, vaikka feilasin muutamassa kohdassa aika pahasti.. :D  Ja kiitos opettajani, jouduin tanssimaan Latvialaista kansallistanssia, latvialais-pojan kanssa ja minähän oon tunnetusti se, joka ei todellakaan osaa tanssia, niin oli ihan kiva olla liukkailla kengillä tietämättä mitään askelia - tanssimassa. Jokatapauksessa meillä oli oikeasti todella hauskaa, tai ainakin mulla oli! :)
Tiistain ohjelma loppui aijemmin, kun olimme suunitelleet, joten lähdimme sijaisperheemme kanssa Budapestin vapaudenpatsaalle, joka sijaitsee yhdellä hyvin korkealla "vuorella" tai kukkulalla. Vitsit sieltä oli upeat näköalat kaupungille, kun oli pimeää ja koko Budapest oli valaistu kauniisti. :)

Tyylikkäitä suomalaisneitoja :D

Suomi & Latvia 

Koulun nimi maalattuna rappukäytävään

Harmi vain, kun en onnistunut kuvaamaan oikeastaan yhtäkään hyvänlaatuista kuvaa, kun ei ollut mitään mihin tukea kameran hitaammalla suljinajalla ja jos suljinaikaa nopeutti kuvista tuli täysin mustia.. 

Arete, sijaisperheemme 2/3 lasta ja minä kukkulalla :)

Vapaudenpatsas:)

ja hiukset tyylikkäästi suussa..

ehkä parhain kuva, jonka onnistuin nappaisemaan  tiistaina :)

Keskiviikkona oli omaan makuuni ehkä tylsin ja pitkästyttävin päivä, kun aluksi esittelimme ryhmä, sekä maa-työmme ja sitten lauloimme joitan unkarilaisia lauluja, joiden jälkeen söimme jotain. Ruokailun jälkeen alkoi loputon ohjaistettu bussikierros ympäri kaupunkia ja yllätys yllätys, kun bussimme jäi jumiin yhdelle kadulle ja joutuin peruttamaan koko matkan pois sieltä..  Jokatapauksessa ilta loppui ihan hyvään meininkiin, kun meillä oli illallinen turistiveneellä ja isuimme samassa pöydässä Latvialaisten poikien kanssa ja vietimme todellista laatuaikaa! Meistä tuli oikeasti hyviä kavereita ja meillä oli ihan huippuhauskaa, vaikka itse venereissu olikin aika tylsä - klassista musiikkia ja ruokaa, eikä mitään muuta. Silti meillä oli hauskaa keksien omia vitsejä ja tanssien hitaita. :)

 Venereissun jälkeen oli aika sanoa muille hyvästit.. Tässä vaiheessa päiväni meni totaalisesti pilalle, sillä jouduimme luopumaan ihmisistä, joiden kanssa juuri ystävystyimme ja itkinkin koko kotimatkan perheen luokse.. Onneksi sovimme, että tapaisimme vielä Latvialaiset torstaina ja tämä sentään lohdutti edes vähän. Tosin myöhemmin illalla ajattelin, etten olisi välttämättä halunut edes nähdä heitä seuraavana päivänä, sillä tiestin, että silloin tulee olemaan vielä vaikeampaa sanoa hyvästejä.

 Jokatapauksessa, torstai-aamua sanoimme hyvästit perheellemme ja tapasimme opettajamme, sekä Latvialaiset nuoret hotellilla. Saimme opettajiltamme luvat lähteä kiertelemään kauppoja ilman valvojia, mutta saimme silti selkeät säännöt minne saa mennä ja minne ei. Olin kieltämättä koko aamupäivän tosi surullinen, sillä tiestin, etten tule enää ikinä näkemään näitä ytäviämme ja toinen latvialainen poika yritti koko ajan lohduttaa, että kyllä se siitä, mutta en voi oikein sanoa, että se lohdutus auttoi, kun alkoi vain enemmän harmittamaan, että joudumme lähtemään.  Illemmalla kävimme opettajiemme kanssa syömässä ja sitten lähdimme vielä hotellille sanomaan hyvästit ystäville. Saimme pojilta muistoksi heistä korun ja avaimenperänkin.. En tajua miten selvisin siitä tilanteesta kyynelittä, mutta helppoa se ei ainakaan ollut. Jokatapauksessa astuttuani ulos hotellista vahvuuteni raja hajosin ja siinä me kävelimme, itkien kohti kauppoja joissa oli tavoitteena tuhlata noin sata euroa.. Ei vain huvittanut ostaa yhtään mitään ja oli kunnon työ saada tuhlattua edes puolet siitä, mitä minulla oli lompakossa.  Sain kuitenkin jotenkin hyvin ihmeellisesti ostettua tuliaisia kaikille ja lähtiessäni lentokentälle minulla oli jäljellä vain suunnilleen 40e.

italialainen, jossa kävimme syömässä

 Lentokentän turvatarkastuksen jälkeen lähdimme tuhlaamaan loputkin rahat lentokentän ylihinnoitettuihin kauppoihin. Sielä sain sitten tuhlattua jokaikisen pennin ja olin hyvin ylpeä itsestäni, jeij! :D
 Joskus kello 19:30 lentomme nousi ilmaan ja siitä alkoikin pitkä kotimatka ikävöiden uusia ystäviä ja nauraen kaikille ihanille muistoille..

  "So, after a one almost perfect week with the perfect people around we're home again.. So hard to say goodbye to everyone, but we had good time and so much perfect memories together, so thank you to everyone who made this week unforgettable! Team Finland misses you all so much! Now, lets hope that someday we'll meet again.. 

OMU COMENIUS 9.11.13-14.11.13 Budapest, Hungary"

 "Nonih, täydellisten ihmisten ympäröimänä vietetyn, yhden lähes täydelliseen viikon jälkeen olemme taas kotona.. On hyvin vaikeaa sanoa hyvästit kaikille, mutta vietimme laatuaikaa ja saimme täydellisiä muistoja, joten kiitos kaikille jotka tekivät tästä viikosta unohtumattoman! Team Suomi ikävöi teitä kovin! Nyt vain toivotaan, että jonain päivänä tapaamme vielä uudestaan.. 

OMU COMENIUS 9.11.13-14.11.13 Bubapest, Unkari"

~Darja