kilparatsu vs. puskaponi [Esimerkkinä Leira]

 Kuuma ja uljas kilpahevonen vai turvallinen, rauhallinen maastomopo? Hmmm..

 Kuumat kilpahevoset ovat tottakai upeita ja useimmiten aivan huippuja ratsastettavia. Itse pidän hevosista jotka ovat oikeasti herkkiä ja ehkä jopa kuumahkoja, sillä niiden kanssa saa ratsastaa oikeasti kevyeillä ja pehmeillä avuilla ja saa olla koko ajan tarkkana siitä mitä tekee. On kiva ratsastaa hevosella joka on oikeasti herkkä ja innokas tekemään töitä, mutta ylikuumia hevosia en itse ainakaan tykkää ratsastaa, sillä aina sellaisten tapauksien selässä tulee jotenkin avuton olo.. :D

  Rakastan yli kaiken ratsastaa kevytrakenteisiä, isoja, haastavia, kokeneita ja herkkiä hevosia, joilla on iso askel ja joilla voi vääntää vaikka mitä kiemuroita, mutta silti ratsastan pientä, laiskahkoa pullaponia joka ei osaa paljoa mitään. Miksi? Ehkä koska laiskoissa maastomopoissakin on haastetta! Nyt en puhu pystyynkuolleista ratsastuskoulun hevosista jotka ovat 100% turvallisia ja toimivat kuin kellot, vaan nimenomaan näistä laiskahkoista "puskaponeista". Käytetään nyt esimerkkinä tästä Leiraa.

 Miksi ratsastan juuri Leiraa enkä mitään muuta kilpahevosta? Koska Leiran kanssa pääsen tekemään oikeasti hommia ja jokainen onnistuminen, jokainen reipas ja siisti koulukuvio, jokainen pienen ristikon ylitys rikkomatta raviin on aina älytöntä iloa ja onnistumisen tunetta. Tottakai välillä äsrsyttää, kun poni ei yksinkertaisesti liiku ja harmittaa, kun joutuu käyttämään kovempia apuja, jotta saa hevosen edes jotenkuten liikkeelle, mutta toisaalta taas, yritykset palkitaan! Tuollaisen hevosen kanssa pääsee oikeasti kehittymään ja oppimaan ratsastaa myös niitä vaikeampia yksilöitä , jotka eivät anna yhtään mitään ilmaiseksi. Vielä yksi syy rakastaa puskaponeja on se, että kun pääsee oikeasti kehittymään hevosen kanssa, on aivan huippua nähdä se ero ja se, että hevonenkin on oikeasti oppinut jotain.:)

 Toisaalta välillä tekee ihan oikeasti todella hyvää päästä ratsastamaan herkemmillä hevosilla, sillä niiden kanssa pääsee enemmän keskittymään itseensä, kun ei tarvitse koko aikaa miettiä vain sitä, että ravaako se poni nyt vai tipsuttaako se vain käynti-ravia, laahaten takajalkoja perässään. Tottakai kaikki riippuu myös hyvin paljon siitä, että kuinka kuuma hevonen on kyseessä, mutta nyt lähinnä puhun "keksikuumista" ja herkistä hevosista. Ja tietenkin tiedän, että niidenkin kanssa täytyy tehdä töitä, jottei hevonen juokse vain lapa edellä purten kuolainta, mutta tiedätte varmaankin pointtini.

 Omassa tapauksessa valitsisin kuitenkin siis tuon puskaponin, vaikka rakastan yli kaiken hurjia kilparatsuja. En osaa perustella tätä valintaa yhtään sen paremmin, mutta näin se vain on, puskaponit ovat lähempänä sydäntäni ja voihan niillä kuumilla puoliverisillä ratsastaa, vaikka aina välillä jonkun ratsastuskoulun tunneilla. :)  Valintaani vaikuttaa varmasti myös hyvin paljon se, etten ole tavoitteellinen kilparatsastaja vaan ratsastan vain omaksi ilokseni ja pidän harrastukseni vain mukavana niin hevoselle, kuin itsellenikin. Tosin voihan se ollakkin, että jos käytössäni olisi säännöllisesti jokin kilparatsu, saattaisin valmentautua ja kilpailla säännöllisesti - luultavasti koulupuolella, mutta asiat ovat nyt niin kuin ne ovat enkä varmaankaan haluaisikaan muuttaa mitään.:)

 ~Darja