Parisuhteet [Mielipidepostaus]

 Nykyään joka toinen ala-asteelainenkin sanoo olevansa yhdessä jonkun kanssa. Onko se jollain tavoin cooliä nykyään, kun jokaisella tuntuu olevan niin kova hinku päästä suhteeseen? Suurimmalla osalla nuorista ei enää ole minkäänlaista kunnioitusta parisuhteita kohtaan ja suhteisiin rynnitään heti kun saadaan mahdollisuus, kunhan toinen osapuoli on hot tai omistaa hyvät tissit ja takapuolen. Enää ei taida kovinkaan monia kiinnostaa mitä se parisuhde oikeasti on. Onko se sitten oikeasti vain sitä käsikädessä kävelemistä, halailua ja pusuttelua, vai onkohan se aito suhde oikeasti jotain aivan muuta?

 Usein tälläisillä, äkkipikaisilla suhteilla on aikalailla surullinen loppu, joka tarpeeksi monta kertaa toistuessaan pilaa aikalailla ihmisten maineen, jolloin alkavat ne kuuluisat "Player" ja "huora" nimittelyt. Tämä on ehkä tyhmin nimittely tapa, mutta ehkä myös se yksi niistä yleisimmistä, jotka myös harmittavat kovin..  Tälläisellä mainella on myös aika hankalaa sitten enää löytääkkään mitään kunnon poikaystävää, ainakaan mistään lähipiireistään, kun kaikki tuntevat sinut "huora" nimen alla titetämättä oikeaa tarinaa..

 En myöskään ymmärrä sitä, kun sanotaan, että "hei, toi on hyvännäköinen, mä nyt tykkään tosta" ja seuraavana aamua herätessään, tykätään aivan josain toisesta.. Mielestäni ihminen ei voi päättää kenestä tykkää. Tottakai siihen voi jollaintapaa varmasti vaikuttaa, mutta kun oikeasti ihastuu, se tunne on aivan erillainen, kun se "mä tykkään tosta koska se on hot" tunne..

 En myöskään usko, että se "oikea rakkaus" katsoo paljoa kuinka bodattu kroppa sinulla on tai kuinka iso takapuoli ja push up rinnat sinulla on, tai  paljonko meikkiä sinun naamallasi on. Personallisuus taitaapi olla tässäkin asiassa ulkonäköä tärkeämpi.. Ja jos joidenkin ihmisten on tarkoitus olla yhdessä, he tulevat olemaan yhdessä, tapahtui mitä hyvänsä, he löytävät tiensä yhteen, pahempienkin mutkien takaa..

 Jokatapauksessa, mitä se parisuhde sitten on ja kannattaako siihen sitten vain rynnätä pää kolmantena jalkana kenen kanssa vain? Ehkä ei kuitenkaan. Itse en ole ollut missään parisuhteessa kenenkään kanssa, sillä ota nparisuhteet oikeasti vakavasti. Jos olen suhteessa, haluan kanssa, että siinä on myös oikeasti tunteita eikä vain, niin, että voi kulkea kaupungilla ja sanoa olevansa varattu. En myöskään halua mitään feikkisuhdetta, joka kestäisi viikon tai kaksi.  Kun ryhdyn parisuhteeseen, haluan myös elää siinä. Ehkä kuulostan todella tylsältä ja vanhanaikaiselta, mutta en kamalan helposti muutenkaan ihastu, ja kun niin käy niin siinä ihmisessä pitää myös olla jotain "erikoista". En tykkää ylibodatuista, nykymaailman "hoteista" jätkistä, sillä se ylibodattu kroppa harvemmin pitää sisällään hyvää ihmistä. Usein nämä bodari-tyypit ovat niitä aitoja playereitä. Ei, ei niitä "playereitä", vaan niitä oikeasti itserakkaita tyyppejä, jotka luulevat saavansa jokaisen tytön ympäriltään itselleen.. En vain kestä tuollaista ylimielisyyttä ja se mitä pojalta pyydänkin on se aitous ja rehellisyys. Se, että oikeasti uskaltaa olla oma itsensä, vaikka olisi missä ja kenen seurassa tahansa.

 Parisuhteen a ja o, on mielestäni kuitenkin luottamus. Jos ihmiset oikeasti välittävät toisistaan, yleensä he myös osaavat luottaa toisiinsa. Mutta jos toinen osapuoli ei luota niin on mahdotonta myös ylläpitää hyvää suhdetta. Sama asia on rehellisyyden kanssa, jos toinen valehtelee, tarkoittaa se yleensä sitä, että tosiasiassa suhteella ei ole hänelle minkäänlaista merkitystä. Jos ihmiset oikeasti välittävät, niin se totuus, vaikka se kuinka kamalaa olisikin, on parempi vaihtoehto, kuin valehteleminen. Jos ihmiset välittävät toisistaan, siitä karuimmastakin totuudesta yritetään päästä yli, eikä se totuus yleensä pilaa suhdetta. Tottakai kaikki riippuu myös tilanteesta ja siinä olevista ihmisistä.

 Yleensähän sanotaan, ettei rakkaus katso ikää, mutta mielestäni ei kymmenvuotiaat lapset vo vielä olla valmiita parisuhteeseen. He eivät vielä välttämättä oikeasti käsitä sitä parisuhteen merkitystä eivätkä myöskään sen seuraamuksia. Heille suhde on enemmän sitä leffoista opittua pussailua ja söpöilyä, joka ei tosiasiassa ole niin vakavaa. Ja silti itketään viikon päästä, että "heii, mun poikaystävä jätti mut ja mä rakastin sitä niiiiin paljon, me oltiin oltu yhessä melkein kaksi viikkoa, omg!".. En tosiaankaan halua loukata tällä ketään vaan haluan tuoda selkeän mielipiteeni tähän aisiaan. En myöskään milläänlailla väitä, että kaikki suhteet päättyisivät noin, sillä monen ala-asteella alkanut suhde on saattanut kestää jopa vuosia ja monen ylä-asteelaisenkin suhteet ovat voineet kestää vain sen pari päivää. Kaikki on kiinni ihmisestä ja siitä mitä hän on tosiasiassa valmis tekemään parisuhteensa eteen, mutta ennen kaikkea parisuhde on mielestäni riippuvainen nimenomaan suhteesta, siitä suhteesta joka vallitsee ihmisten välillä, rakkaudesta. Jos sitä ei ole, ei parisuhteestakaan ole miksikään..

♥

 Tämä teksti on vain oma näkemykseni asiaan enkä tosiaankaan halua loukata tällä ketään! Toivottavasti ymmärrätte kuitenkin pointtini!:)

Ja kommentoikaahan toki mielipiteitänne! Muita mielipidepostaus aiheita saa myöskin mielellään ehdotella!:)

 ~Darja