Valmennus vai kisa? [mielipidepostaus]

 Ja tämä postaus on taas yksi niitä Lotan huippukivoja ideoita!:) Kiitos hänelle siis aiheesta!

 Valmennus vai kisa on hiukan ristiriitainen kysymys, sillä ilman valmennusta ei kisakaan ole mahdollista. Jos haluaa menestyä ja ratsastaa hyvät radat kisoissa on myös treenattava ja valmentauduttava säännöllisesti. Ilman valmennusta ei ratsastajakaan välttämättä osaa ratsastaa oikein eikä myöskään korjata virheitään.

 Jos kilpailemisen ja valmentautumisen väliltä pitäisi valita, valitsisin varmaankin valmentautumisen. En ole kamalan innostunut kilpailemisesta, mutta rakastan valmentautua ja treenata hyvän valmentajan silmän alla, sillä silloin pääsee oikeasti treenaamaan kunnolla ja kehittymään. En tiedä, mutta rakastan vaan valmennuksien tunnelmaa ja meininkiä, kun taas kisoissa olen mielummin vain mukana kisahoitajana. En vain ole yhtään innostunut kilpailemisesta, ja ehkä tämä osittain johtuu myös siitä, ettei mulla oo minkäänlaista hevosta jolla pääsisin valmentautumaan ja kisaamaan, sillä Leirahan ei tosiaankaan ole mikään kilpaponi. Silti haluaisin ehkä vielä joskus päästä kilpailemaan koulupuolella. En kansallisissa, enkä edes alueluokissa, vaan ihan vain seuratasolla, omaksi huvikseni ja palautteen saamiseksi. Juuri nyt minulla ei vain ole milläänlailla varaa valmentautua ja kilpailla säännöllisesti, joten pysynkin kotikonsteissa, ja ratsastan Leiran omistajan silmän alla tai itsenäisesti ja treenailen sellaisia juttuja joita tiedän olevan haastavia.:) Jumbon kanssa taas oli vähän eri tilanne aikoinaan, kun oli mahdollisuus treenata niin mehän myös treenattiin, mutta nyt Jumbo asustelee Ruotsin puolella ja en pääse herran kanssa treenailemaan.

 Yleisesti jos puhutaan kisasta ja valmentautumisesta, mielipiteeni molemmista on samanlainen, kaikki on hyvin kunhan pysytään rajojen sisällä ja hevonen ei kärsi siitä älyytömästä rasituksesta joka tulee liiallisesta valmentautumisesta taikka jatkuvassta kilpailemisesta.
 On väärin pitää hevosta vain ja ainoastaan kilpailemista ja valmentautumista varten, sillä hevonenkin on elävä olento, sekin tuntee yhtälailla kun me ihmiset ja sekin tarvitsee lepoa ja rakkautta.

 En oikein saa aikaiseksi kirjoittettua tästä aiheesta sen kummempaa mielipidepostausta, sillä en ole kamalasti perehtynyt kilpailemisen ja valmentumisen eri puoliin, kunhan vain näin harrastajan näkökulmasta kerron mielipiteeni, joten älkää tuomitko lyhyeestä ja ei niin kiinnostavasta tekstistä.. Mielipiteitään saa toki kertoa ja muita aiheita ehdotella!:) Ehkä saisin taas vaihteeksi aikaiseksi kirjoitella jotain vähän pidempääkin postausta?:)


 ~Darja