Ikävä [Jumbo]

 Kuvia katselessa tulee aina älytön ikävä takaisin Ramonalle.. Tekee mieli taas vain halata Jumboa, tarttua kiinni sen paksuun harjaan laukatessa, tekee mieli itkeä sen kaulaan kun itkettää tai nauraa kun herra ravaa niin uljaana kärryjen edessä.. Onneksi kesään ei ole enää pitkä aika ja pääsen taas herraa moikkaamaan ja mikä tärkeämpää pääsen taas näkemään Ramonaa, ikävä on älytön..♥ Nyt jälkikäteen vain harmittaa älyttömästi, että kuvamateriaalia on oikeasti älyttömän vähän..

 Jumbo oli vaan jotenkin niin erityinen hevonen ja meillä napsahti vaan kemiat niin hyvin yhteen. Me molemmat ollaan oman arvonsa tuntevia ja molemmilla on vauhdikas ja vahva luonne, mut me molemmat ollaan silti jokseenkin "mamiksia"/"pehmiksiä".. :D  Alkuaikoina pelkäsin Jumboa hirveesti, mutta ajan myötä rakastuin siihen täysin.. Varsinkin, kun mulla ei ollun muuta vaihtoehtoa, kun vaan lähteä ajamaan/ratsastamaan herraa, kun Ramona vain ajoi meidät Ellyn kanssa laitumelle ja Elly ei tietenkään vielä tuossa vaiheessa pärjännyt Jumbolle, joten mun oli vain pakko hoitaa herran itse. Pikkuhiljaa vain meidän välille syntyi uskomaton luottamus-suhde ja en oikeesti  edes tajua miten Jumbosta tuli vain yhtäkkiä minulle niin tärkeä..
 Uskalsin tehdä orin kanssa ihan mitä vaan! Olemme laukanneet ilman suitsia ja satulaa, olen hypännyt ilman ohjia, olen ratsastanut kouluvalmennuksia, olen hypännyt kuolaimettomilla ilman satulaa, olen ajanut muutaman tunnin vaelluksia yksin, olen käynyt yksin metsässä köpöttelemässä, olen vain nukkunut herran selässä pihatossa, olen istunut sen vatsan alla ja harjannut vuohiskarvoja, olen laukannut tandemia kaverin kanssa, olen vikeltänyt, olen ratsastanut kunnon sänkkärilaukkoja ilman satulaa, olen tehnyt oikeastaan kaikkea mitä olen vain voinut ikinä kuvitella tekeväni yhdenkään hevosen kanssa. Enkä ole kertaakaan tippunut kunnolla Jumbolta.  En tiedä, rakastan vaan kyseistä hevosta enemmän, kuin mitään muuta.. Ja ikävä on älytön..♥

 Pahoittelen kuvien laatua!

 ~Darja