Koska me kyll ollaan vielä me [erikoispostaus]

 "Tiuduitidididaddaaa, hahahhahhaha, huhhuh, lul, trololololo, woopwooppp, yolo!"

"äää, miks me ollaan näin sekoja?!"

"koska me ei olla enää me...!!!"

"Ei vain just päinvastoin! Koska me kyll ollaan vielä me!!!"  

Joku on saattanut jo huomata, että musta ja Sarasta on tullut todella läheisiä ystäviä ja olemma viettäneet älyttömästi aikaa yhdessä lähiaikoina. Tosiaan meistä on tullut hyvin läheisiä ystäviä aika lyhyeessä ajassa, vaikka olemmehanme jo pitkään olleet hyviä kavereita muutenkin. 

 Monet minun tuttuni ovat huomanneet meidän olevan oikeasti hyvin samanlaisia. Samanväristen hiuksien lisäksi meillä on lähes aina samantapaiset elämäntilanteet ja ajattelemme melkein aina samallailla/ meillä on paljon samanlaisia mielipiteitä. Meillä on aina yhtä sekoja juttuja ja osaamme riehua julkisilla paikoilla häpeämättä sitä (kröhm...), vaikken kyllä ole yhtään varma onko se kamalan hyvä asia, sillä muut kanssamme hengaavat henkilöt saavat usein hävetä meidänkin
puolesta...

 Sara on myös minun yksityinen suojelusenkelini ja henkivartija. Hän osaa (tai ainakin aina yrittää) auttaa hädässä, kuin hädässä ja voin puhu hänelle mistä vain ja minäkin yritän aina olla hänen tukenaan, kun hän sitä tarvii ja vaikka ei tarvisikaan. Henkivartian toimien lisäksi Sara hoitaa varsin hyvin kuvaajan hommat kaikissa treeneissäni ja kisoissa... ;)

 Sara on aikalailla yllytyshullu ja muutenkin vähän hullu kaveri, jonka kanssa voi tehdä mitä vain hullua tai vähemmän hullua ja myöhemmin muistella kaikkea touhua yhdessä. Tänävuonna kävimme muunmuassa Saran kanssa pääsiäisenä heittämässä talviturkkimme 11 astetta lämpimässä vedessä, kun saimme hullun päähänpistoksen ollessamme kuvaamassa mekkokuvia rannalla... Talvella kovilla pakkasilla saimme myös päähänpistoksen mennä metsään kuvaamaan mekkokuvia ja kävelimme korkokengissä ja ohuissa kesämekoissa kuvaamaan pimeään metsään.. Fiksua, eikö? ;)

 Sara on myös ainoa ystäväni kenen kanssa olen ollut ulkomailla. Kävimme syksyllä 2013 Comenius-matkalla Unkarissa ja helmikuussa 2014 Ruotsin risteilyllä. Molemmat matkat ovat olleet ehdottomasti elämäni kohokohtia ja niistä on jäänyt muistoja, joita en tule ikinä unohtamaan. Niinkuin päälimmäisenä tulee mieleen kevään Viking Gracen risteily, kun juoksimme äitiäni pakoon pitkin käytäviä parin tunnin ajan ja vielä kolmelta yöllä juostiin kahdeksikkoa 9., 10. sekä 11. kannen välillä ja sitten vain molemmat romahdimme hyttiin nukkumaan. Kolmen tunnin "yöunet" ja sitten vain taas riehumaan. Ja tullessamme takaisin Turun satamaan me molemmat melkein itkimme, tavallaan naurusta, koska muistelimme kaikkea hullua mitä lailvalla tapahtui ja tavallaan surusta, koska niin kauan ja paljon odotettu matka olikin jo ohi. 

Unkari♥

Viking Grace ♥

 Mielestäni meidän ystävyydessämme se pääpointti on juuri siinä, että olemme tavallaan niin samanlainia, mutta silti niin erillaisia! :D Voimme puhua toisillemme kaikesta tapahtui mitä vain. Sara on myös innokas hengaamaan meillä, mikä on minulle suuri plussa, sillä en itse koirien takia pääse kamalan usein kyläilemään. Onnekseni neiti hullu on myös innokas valokuvaaja, joten saan lähes aina hengailessani Saran kanssa uutta kuvamateriaalia. ;)

 Jotenkin rakastan Saran seurassa hengaamista oli tilanne mikä hyvänsä ja olen hänellä älyttömän kiitollinen siitä, että hän on oikeasti jaksanut olla minun tukena nyt, kun minulla on ollut vaikeampaa ja olen suurimmaksi osaksi vain angstannut. Silti Sara on jaksanut sinnikkäästi yrittää saada päähäni selkoa ja piristää minua ja en oikeasti tiedä missä olisin juuri nyt ilman häntä! ♥