Kiusaaminen [sekava mielipidepostaus]

Täällä taas mielipidetekstin parissa! Sain kaveriltani vähän ehdotuksia joista voisin kirjoittaa ja täällä nyt olen, hakkaamassa vanhan läppärini näppäimistöä. Aiheena on siis tänään kiusaaminen, riidat, väärinkäsitykset, hyväksikäytttö, kiristys, selkään puukotus, valehteleminen, ja kaikki muu siihen liittyvä. Aihe on kutakuinkin ajankohtainen, sillä koulujen alun myötä alkavat usein myös nämä kaikki juoruilut sun muut, joista kukaan ei tietenkään tiedä, että kuka ne on aloittanut. 

Lähes aina kaveripiiristä löytyy edes yksi selkään puukottaja, selän takana puhuja, valehtelija, joka on aina niin ystävällinen ja "hyvä ystävä" kasvotusten, mutta kääntyessäsi ympäri hän muuttuu täysin. Puhuu asiositasi, muuntelee niitä, levittää juoruja ja kertoo salaisuuksiasi. On erittäin hyvä asia jos sellaiselta säästyy, mutta valitettavasti niin käy harvoin ja se hirvein asia tässä on se, että aina ei edes tiedä, että se joku "ystävä" on feikki ja luottaa siihen vuosien ajan, vaikka hän onkin se, joka aiheuttaa kaiken harmin elämässäsi.

Itse olen aina ennen ottanut useita minusta liikkuvia juoruja liian vakavasti, vaikka ne olivatkin jotain ala-asteen pikkujuttuja. Tottakai on normaalia, että kaikki nuo juorut ja kiusaamiset harmittaa, mutta ei se niiden vakavasti ottaminen oikeastaan auta mitään, pitää vain oppia olla välittämättä, liikkua pää pystyssä ja hakeutua parempiin kaveripiireihin, mutta välillähän käy niin, että ei vain ole kavereita. Kaikki ovat niin "riippuvaisia" siitä kiusaajasta, etteivät vain uskalla mennä kiusatun puolelle, jolloin kiusattu jää täysin yksin..

Tuossa tilanteessa olisi varmasti ihan hyvä vain pysähtyä miettimään millaista olisi olla itse kiusattu, millaista olisi jos ei itselläänkään olisi yhtään kaveria..? Ja myös sitä, että onko se kiusaaja sitten tosi ystävä, mikäli hän ei suostu olemaan kanssasi tekemisissä jos olet kiusatun puolella? Voiko kiusaaja edes oikeastaan olla oikea ystävä? Miksi hän ylipäätään kiusaa kiusattua? Koska kiusattu on hiljainen ja ujo eikä uskalla tulla mukaan porukkaan? Koska hänellä on erilainen tyyli? Koksa hän on hyvä koulussa? Koska hän on isompikokoinen? Koska hänellä on vaikeampaa, kuin muilla? Mutta oliko yksikään edellä mainituista hyvä syy siihen, että satuttaa toista ihmistä vielä enemmän?

Välillä kiusaaminen saattaa alkaa jostain riidasta tai väärinkäsityksestä, jota ei vain yksinkertaisesti selvitetty loppuun. Välillä taas kiusaaminen/ juoruileminen alkaa jostain perus ihmissuhde-ongelmasta, kuten jostain jonkun keksimästä juorusta jonka takia kahden ihmisen ystävyys katkeaa. Edelleenkin jatkuu sama kysymys... Oliko yksikään edellä mainituista syistä hyvä syy kiusaamiseen/juoruilemiseen?

Ehkä olen jotenkin vanhanaikainen, kuulostan saarnaajalta tai jotain, mutta en oikeastaan keksi yhtäkään syytä miksi kiusata tai tehdä mitään mikä satuttaa toista henkisesti. Vaikka se toinen olisi itse kiusaaja tai puhuisi sinusta ympäriinsä, kosto ei ole mikään vaihtoehto. Kannattaa vain olla oma itsensä ja todistaa muille, etteivät ne juorut pidä paikkaansa. Kannattaa pysyä vahvana ja pistää ne vihaajat miettimään miten ihmeessä pystyt vielä hymyilemään, sillä se on paras kosto niille (nimimerkillä kokemusta kiusatun roolissa olevasta löytyy!).

Tottakai kiusaamiseen täytyy puuttua, eli en tällä postaukselal yritä saamaan ketään sulkemaan silmiä kiusaamiselle, päin vastoin! Jos näet jonkun ketä kiustataan, siirry rohkeasti hänen puolellee, ota asioista selvää ennen kuin tuomitset häntä, ja vaikka et pitäisi jostain henkilöstä, älä satuta häntä! Kaikista tarvitse tykätä, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen tai ainakin yritettävä pitää omat mielipiteet itsellään.


Tälläistä pientä sekavaa pohtimista siis tänään ... ~Darja(: