Mitä minulle kuuluu?

Viimeisimmät kuukaudet ovat olleet blogin kannalta hyvinkin hiljaisia, vaikka itselläni on tekemistä riittäny ja ollut ehäk vähän liikaakin välillä...

Eli ei, en ole pystyynkuollut tietokoneeni eteen, vaikka niinkin saattaisi luulla.

 Joka viikonloppuna on aina jotain tekemistä ja viikkoisin kouluhommat painavat päälle, koiria täytyy hoitaa, ja levätäkin pitäisi. Aina avaan bloggerin mielessä se, että nyt on pakko kirjoittaa jotain, mutte se vaan tuntuu niin pakolliselta, enkä halua vääntää mitään tekstejä väkisin, joten olen vain jättänyt kirjoittamatta. Nyt on kuitenkin taas sopiva hetki kirjoitella vähän kuulumisia.

  Tänään täytimme yhteishakulomakkeet ensivuodeksi ja "lähetä lomake" kohdassa tuli vähän epäröivä fiilis kaikesta. Tekisi vain mieli elää koko loppuelämä 9. luokan oppilaana, tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Onnekseni kuitenkin lähes kaikki luokkamme lukioon menijät hakivat samaan lukioon, joten tuttua porukkaa sielä tulee ainakin olemaan.

 Jotenkin tämän kevään puolella motivaationi koulua kohtaan on suoraan sanottuna romahtanut täysin. En jaksa enään lukea, eikä mikään tunnu kiinnostavan. Kaikki tunnin sisällöt menevät ikäänkuin yhdestä korvasta sisään - ja toisesta samantein ulos.. Koetilanteissa en vain muista mitään vaikka ne samaiset asiat olivat mielestäni mitä yksinkertaisimpia aikaisemmin. Koulu vain tuntuu menevän päin metsää ja mielessä pyörii vain ensi syksy. Silti olen onneksi saanut jo suurimman osan lopputöistä valmiiksi ja nyt on taas hetki rauhaa ennen kokeita ja uusia lopputöitä...

 Jostain syystä mulla vain on niin paljon enemmän motivaatiota nimenomaan  lukion suhteen. Odotan vain sitä, että pääsen itselleni mieleiseen kouluun opiskelemaan, vaikka tottakai kaikki tulevaisuus pelottaa hieman.

 Koirille ja mulle itselleni kuuluu hyvää. Selkäni on ollut viime aikoina paljon paremmassa kunnossa ja olen taas päässyt arkeen mukaan. Olen viettänyt suurimman osan vapaa-ajastani Maxin kanssa ja olen saanut taas välit Minnaan kuntoon, joten hyvin rohkeasti sanottuna; olen tällä hetkellä oikeastaan onnellisempi kuin ehkä koskaan ennen! Pelottaa sanoa, mutta kaikki tuntuu olevan vain täydellisesti. Paitsi se koulu.
 Olen koko vuoden väittänyt, ettei minun motivaatio tule laskemaan keväällä.. Ja olin taas väärässä. Nyt pitää vain oikeesti skarpata ja tehdä hommia kunnolla. Myös yöunista voisi ehkä olla hyötyä, kun ne ovat jäänneet vähän vähemmälle viimeaikoina.

Kamerakin on vain ollut kaapissa pölyttymässä. Olen koko talvena kuvannut ehkä kolme, tai neljä kertaa. Ei vain ole motivaatiota, kun ei ole mitään erityistä kuvattavaa ja kelit eivät ole suosineet mun valokuvaus harrastustani..

 Eli tälläisiä kuulumisia tälläkertaa. Pian on myös luvassa kuvapostaus parin kuukauden ajalta. Joten sitä odotellessa :3

~Darja