Elossa ollaan...

 ...Tai ainakin melkein.

 Viimeviikon torstaista asti olen lojunnut kotona liikkumatta mihinkään tai tekemättä mitään järkevää. Tämä syysflunssa onnistui siis tulla minunkin kimppuun. Koko pää tuntuu olevan tukossa, yskä ei anna edes hengittää rauhassa, aivot eivät toimi (tosin milloin ne muutenkaan toimisivat...) ja muutenkin fiilikset eivät ole kamalan korkeat. Harmittaa, kun tekisi mieli kuvaa, mutten vain millään jaksa lähteä ulos.

 Harmitti viimeviikolla älyttömästi, kun en päässyt TETtiin loppuviikolla, enkä päässyt sanomaan lapsillekkaan hyvästejä. Viikonloppukin meni aika samanlaisissa tunnelmissa, lojuen kipeänä kotona. Kaverini saivat mut kuitenkin mukaan pelaamaan ja piristyin vähän. Sunnuntaikin meni lähinnä pelatessa ja yrittäessä päästä eroon tästä yskästä. Maanantaina herätessäni tajusin, että en taaskaan saa henkeä, jes..... Eikuin vain soittamaan töihin, että en pääse duuniin, huoh.... Miksi onnistun aina olemaan kipeä nimenomaan tällaisissa tilantaissa, kun on TET tms....

Jokatapauksessa, lojun siis vieläkin kotona enkä pysty tekemään yhtään mitään, jokapaikka on niin puutuneen oloinen ja väsynyt, että tekisi mieli vain nukkua aamusta iltaan.

Eilen kävin myös sairaalassa tämän selkäni kanssa ja vastaus jonka sieltä sain oli hyvin yksinkertainen "syö buranaa ja deal with it...", jep, sehän oli juuri se asia jonka halusin siellä kuulla. Onneksi kuitenkaan kuvista ei löytynyt mitään normaalista poikkeavaa, joten niitäkään ei tarvitse stressata enää. Vielä on kuitenkin jäljellä labra -ja verikokeet ja lasten polikliniikkakäynti. Saa siis nähdä mitä siellä mulle sanotaan... (:

Tälläistä tänään, taas tylsän postauksen päätteeksi lupaan kuvaamani uutta materiaalia heti, kun paranen edes vähän! ~Darja