lauantai 11. lokakuuta 2014

Things i do miss... [erikoispostaus]

Päätin jo kauan sitten toteuttaa tämän postauksen, mutta pari viikkoa se on ain lojunut luonnoksissa, sillä idea tuntui vain jotenkin niin turhalta ja tylsälstä, mutta päätin julkaista tämän silti.. Eli aiheena on ikävöimäni asiat/henkilöt yms.. Otsikon alla on aina pieni kuvaus ja kuvakollaasi tai video.. Eli..
Things i do miss...

 Henkilö:

Ramona ja Katarina. En ole nähnyt heitä yli vuoteen, heidän Ruotsiin muuton jälkeen ja mulla on älytön ikävä kaikkea mitä touhuttiin yhdessä. He olivat ja ovat edelleen minulle, kuin perhettä ja vanhoja kuvia selaillessa alkaa itkettämään, kun tajuan, ettei mikään enään pala ennalleen, en tule enään ikinä näkemään näitä ihmisiä niin usein kuin ennen, enkä tule ikinä enään pystymään tekemään heidän kanssa sitä kaikkea mitä teimme ennen, eli matkailemaan suomen ympäri, käymään piiiiiitkillä maastolenkeillä hevosten kanssa, jutella saunan jälkeen syvällisiä takan ääressä tai mitään muutakaan niistä miljoonista pikkujutuista joita teimme yhdessä...


Hetki:

Joka ikinen hetki Ramonan luona. Ne hetket, kun menin aamulla laittamaan hevosille vettä ja koko lauma tuli korvat höröllä tervehtimään mua, ne hetket kun laukattiin ilman satulaa pitkin metsäpolkuja, ne hetket kun vain hengailimme kesälaitumella heppojen kanssa, ne hetket, kun lähdettiin monen tunnin vaelluksille, ne hetket, kun naurettiin kyyneleet silmissä... Kaikki ne hetket.. ♥

Matka:

Viimevuoden Comeniusmatka Unkariin on jotain sellaista mihin haluaisin palata.. Se on matka jota en tule ikinä unohtamaan, matka josta on niin paljon muistoja.. Hyviä ja huonoja, iloisia ja surullisia muistoja jotka ovat kaikki yhdistettynä kuitenkin täydellisiä.. Saimme niin paljon hyviä ystäviä, niin paljon kokemusta ja omasta puolestani voin sanoa, että tuo oli yksi elämäni parhaista viikoista... ♥


Paikka:

Tämäkin oli varmaan jotain niin vaikeaa arvata... Mulla on älytön ikävä tuota paikkaa; Nykaer Gårdia, Ramonan paikkaa täällä Suomessa. ♥ Ei tästä varmaan tarvitse muuta selittääkkään...


Tunne:

Tähän mulla olisi ollut vaikka mitä ideoita, mutta päätin pysyä tässä heppailuaiheessa. Eli ikävoimäni tunne on se, kun sai touhuta heppojen kanssa ikäänkuin ne olisivat omia.. Kun heräsi aamulla ja lähti täyttämään hevosille vettä ja tarkistamaan onko kaikki ok, se tunne kun sai itse päättää minkä lenkin menisi tänään ja millä hevosella tekisi mitäkin.. ♥ Tuo video on varmaan yksi kuvaavimmista tähän hätään...



Tälläistä tänään... ~Darja

4 kommenttia:

  1. Höh, tuli itellekki surullinen olo kun tajus miten ikävä sulla on kaikkea.. :'( kiva postaus kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vooih, ei mun ollu tarkoitus saada tällä ketään surulliseksi kuitenkaan! :c Mutta, kiitos paljon!♥

      Poista
  2. Oi miten haikea postaus! Eiköhän se ole loppujen lopuksi hienoa, että on sun elämässä on ollut jotain ikävöimisen arvoista ;') <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun oikeasti alkaa miettimään, niin onhan se aika mahtavaa! :') ♥

      Poista